UFO-KERHO osa 2

Humanoidit talonmiehinä

Markku Koivu

En muista tapahtunutta kovin tarkkaan ja jälkeenpäin tapaus on tuntunut unelta. Asia on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni. Olin isoäidin luona yötä Ilomantsissa. Hän asui siihen aikaan kerrostaloyksiössä ja nukuimme samassa huoneessa. Eräänä yönä jokin herätti minut kesken unien. En kyennyt kuitenkaan nousemaan sängystä. Olin halvaantunut paikalleni. Ympäröivä huone alkoi muuttua ja peittyä ikäänkuin television kohinakuvan alle ja huoneeseen ilmestyi epämääräisiä liikkuvia hahmoja. Tilanne ei kestänyt kauaa. Hahmot poistuivat ja huone palasi ennalleen. Myös liikuntakykyni palautui. Aamulla kysyin isoäidiltäni oliko hän huomannut yöllä tapahtuneen mitään erikoista. Hän ei muistanut mitään epänormaalia sattuneen, mutta oli ihmetellyt miksi talonmies oli käynyt keskellä yötä vaihtamassa lamppua.

 

Radiator Man

Reetta Nykänen

Aloitin ihan normaalisti opiskelun Lahden Muotoiluinstituutissa syksyllä 2001, jolloin siis muutin Lahteen. Soluasunto osoittautui sijaitsevan jossain jumalan selän, ja talvisin varsin vaikea kulkuisen maaston, takana. Eikä tilannetta helpottanut se, että naapurit soittivat yhden viikonlopun urkuharmonia tauotta ja täydellä volyymilla. En siis ollut välttämättä -täysissä ruumiin ja sielun voimissa kun aloin kuulla uusia ääniä öisin. 

Ne tuntuivat tulevan yhdestä lähteestä ja pian huomasinkin, että patterini takana loimusi valon kajo. Erikoiset pulputtavat äänet kutsuivat minua öiseen tanssiin. Kerran rohkaistuin ja kysyin kuka tämä oudolla kielellä kommunikoiva oli (oletin ettei se ollut patteri itse) ja hän väitti olevansa Enkeli Gabriel.

Tahdoin selvittää oliko olion sanoissa perää joten erään -kerran teeskentelin nukkuvaa ja kappas, ‘Gabriel’ työntyi esiin. Voisin väittää että hän oli erehdyttävästi lego-ukon näköinen, enkä usko että hän käytti oikeaa nimeään.

Annoin kotieläimelleni nimen ‘Radiator Man’ enkä hiiskunut siitä kenellekään, jotta saisin rauhassa havainnoida sitä. Tätä kestikin noin kolme viikkoa, sitten tämä ulottuvuuksienvälinen ystävä katosi viestiä jättämättä.

 

Leijuva kivi 

Jarkko Sipilä

Näin kesällä 70-80-lukujen vaihteessa vedenpinnan yllä leiju-van aikuisen miehen korkuisen kiven. Kiven näkivät myös vanhempani ja sisareni. Olimme lomailemassa Kaunissaaressa mistä vanhempani olivat vuokranneet mökin. Veden pinta oli tapahtumahetkellä tyyni ja ilma aurinkoinen.

 

Keittiön kummitus

Pentti Lappi

Tapaus sattui opiskeluaikanani Turussa 90-luvun puolivälissä. En ollut tapahtumahetkellä nukkunut kunnolla muutamaan päivään. Tulin varhain aamulla, ennen kuutta,  Down By The Laituri-tapahtumasta Linnankadulla sijainneeseen tilapäisesti koulun käytössä olleeseen työtilaan. Olin saanut erikoisluvan työskennellä koululla kesäaikana. Olin tilan suurimmassa huoneessa puuhailemassa kun kuulin keittiöstä puheen sorinaa ja astioiden kilistelyä. Ajattelin etten vastoin oletustani ollutkaan yksin ja koululle oli tullut muitakin oppilaita. Menin tervehtimään heitä. Keittiön ovelle päästyäni äänet lakkasivat, eikä keittiössä näkynyt ketään. Palasin työpisteelleni ja ajattelin äänien kuuluneen ehkä naapurista. Sitten puhe ja astioiden kilistely alkoi uudestaan. Äänet kuuluivat varmasti keittiöstä. Lähestyessäni keittiötä äänet lakkasivat jälleen ja keittiö oli tyhjä. Sama toistui useita kertoja. 

Pistin sattumuksen väsymyksen piikkiin. Kuvittelin kaiken olleen valveunta. Jälkeenpäin sain kuitenkin kuulla että keittiön viereisessä huoneessa työskennellyt keski-ikäinen nainen oli tullut huoneessaan aina pahoinvoivaksi, eikä ollut lopulta pystynyt käyttämään huonettaan. Lisäksi koulun opettaja, joka asui samassa talossa, kertoi kerran heränneensä yöllä ja nähneensä tuntemattoman naisen hahmon sänkynsä edessä. Opettaja oli yrittänyt puhua hahmolle, mutta nainen oli poistunut asunnosta ja kadonnut rappukäytävään.

 

Kohtaamisia henkimaailman kanssa

Samuli Haapaoja

Asuin tapahtumien aikaan vanhan kerrostalon ullakkoasunnossa Lahdessa. Yksiö oli ylimmän kerroksen kulmassa siten että kaksi huoneen seinistä oli ulkoseiniä ja toiset kaksi ullakkovaraston kanssa vastakkain. Eräänä yönä alkoi toisesta ullakkovaraston puoleisesta seinästä kuulua koputusta. Se oli sellainen lyhyt ja käskevä rystyskoputusten sarja. Monet talon asukeista olivat ystäviäni ja oletin jonkun heistä kujeilevan kanssani. Menin ovelle huhuilemaan käytävään, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Pian kajahti äänekkäämpi sarja koputuksia toiselta seinältä. Tiedustelin kovaäänisesti että kuka ullakolla oikein elämöi ja koputin takaisin, mutta seinän takaa ei kuulunut vastausta. Seuraavaksi koputus kuului ensin toiselta ja sitten toiselta niistä seinistä, jotka olivat ulkoseiniä. Siinä vaiheessa minua alkoi todella karmia. Niin ylös ei pääsisi koputtelemaan edes tikapuiden avulla eivätkä tuulessa heiluvat puiden oksatkaan yltäneet sille korkeudelle. Katsoin ikkunasta eikä seinien läheisyydessä näkynyt mitään tai ketään. Naputtelu jatkui läpi yön kuuluen välillä yhdestä, sitten toisesta seinästä.

Samassa asunnossa oli toinenkin selittämätön öinen ääni-ilmiö. Kuulin usein eteiskäytävältä rauhallisen astelun ääniä ja pienen kellon kilinää. Kun menin eteiseen katsomaan, ei siellä näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Kerran heräsin ja näin kuinka ilmassa leijui pimeässä heikosti hohtava käsi, joka ranteen kohdalta häipyi näkymättömyyteen. Käsi teki sormillaan merkkejä ja liikkeitä joiden merkitys ei ole minulle koskaan selvinnyt.

Kerroin asunnossani öisin harhailevasta ja kelloa kilistelevästä henkiolennosta isoäidilleni, joka yllättyi kuulemastaan sillä hän oli kuullut usein samaa kilistelyä lapsuudenkotini pohjakerroksessa, jossa edesmenneen setäni henki kuuleman mukaan majaili. Hänen läsnäolonsa oli isoäitini lisäksi vaiston-nut hänen kissansa, joka talon pohjakerrokseen mennes-sään säikkyi asioita, joille ei löytynyt ihmisaistein havaittavaa syytä.

 

Extraterrestrial janitors

Markku Koivu

I do not remember what happened very accurately and afterwards the following incident has felt like a dream. Still, this episode has troubled me ever since it happened. I was staying overnight at my grandmother’s house in Ilomantsi. She lived in a one-room flat and we slept in the same room. That night I suddenly awoke from my dreams. I soon noted I was unable get up. I was paralyzed. The room around me started to change and look similar to TV noise. Then vague moving shapes appeared. All this didn’t last very long. The shapes disappeared and the room returned back to normal. I also regained my ability to move. In the morning I asked my grandmother if she had seen anything unusual that night. She didn’t remember anything out of the ordinary but was wondering why the janitor had come in the middle of the night to change the light bulb. 

 

Radiator Man

Reetta Nykänen

I started my studies at the Lahti polytechnic Institute of Design like anybody else in the autumn of 2001 when I also moved to Lahti. My single apartment turned out to be located in the middle of nowhere, in a place that was quite difficult to get to especially in the winter. And my life wasn’t made any easier by my neighbours who for one particular weekend played the harmonium continuously for two solid days with full volume. I therefore wasn’t necessarily in full possession of my faculties when I started to hear new sounds in the night.

They sounds seemed to be coming from a single source, and pretty soon I noticed that there was a light shining from behind the radiator. Strange bubbling sounds called me to a nocturnal dance. This one time I managed to muster up enough courage to ask who or what was this being communicating in unknown languages (I assumed that it wasn’t the radiator itself that was talking) and the voice claimed to be no other than angel Gabriel. 

I wanted to find out whether there were any truth in the words of this being, so one night I pretended to sleep and lo and behold, “Gabriel” stepped out of the radiator. I’d say it looked more like a Lego man than anything else and I believe that Gabriel wasn’t it’s  real name.

I named my new pet “the Radiator man” and didn’t speak about it to anyone so I could observe it in private. This lasted for about three weeks after which this interdimensional friend of mine vanished without a trace, not even leaving a farewell message. 

 

 

The hovering stone

Jarkko Sipilä

In the summer of the turn of the 80’s I saw a stone the size of a grown man hovering above the water. Also my parents and my sister saw the stone. We were on a holiday in Kaunissaari where my parents had rented a summerhouse. At the time of the incident the water surface was calm and the weather was sunny.

 

The ghost in the kitchen

Pentti Lappi

The following occurred when I was studying in Turku. At the time of the incident I hadn’t slept very well for several nights. It was before six in the morning and I had spent the night at Down By The Laituri happening. Instead of home, I went to the work premises at Linnankatu that were temporarily in the use of my school. I had a special permission to work at the school in the summer. I was pottering about in the biggest room when I heard murmured voices and dishes clinking. I thought that contrary to my presumption I wasn’t alone in the place and some other students had entered the premises. I went to greet them. As I got to the kitchen door, the voices suddenly stopped and there was nobody there. I returned to my work station and figured that the voices had come from next door. Then the murmuring and clinking started once more.  I was certain that the voices came from the kitchen and nowhere else. As I approached the kitchen for a second time, it became quiet again and the kitchen was empty. This happened several times.

I decided to write off the incident as some sort of daydream caused by fatigue. Later I was told that the middle-aged woman who worked in the room next the kitchen, always felt queasy when working in her room and in the end she couldn’t work there at all. Furthermore a teacher who lived in the same house told about how he had woken one night and witnessed a strange woman standing next to his bed. The teacher had tried to talk to her, but she had left the apartment and disappeared into the stairway.

 

Encounters with the spirit world

Samuli Haapaoja

At the time of the following events I was living in an attic room in Lahti. Behind two of the walls of my one room flat were storage rooms of other tenants and the other two walls were outside walls. One night I heard knocking from one of the storage room walls. It was a kind of short but demanding series of knocks. Many of the people living in the same house were my friends so I thought one of them was playing tricks on me. I went to the door and looked in the stairway, but there was nobody there. Soon there was another, louder series of knocks from the other inside wall. I tapped a reply on the wall and asked loudly who was knocking on the other side. There was no reply. Next the knocking was heard from one and then the other of the outside walls. This really gave me the chills. My room was so high up that nobody could climb up there, not even with a ladder nor where there any tree branches up there that could be swaying in the wind and making the noise as the hit the walls. I looked out of the window and there was nothing out of the ordinary there. The tapping continued, alternating between walls for the rest of the night.    

-In the same apartment I experienced another strange night-time series of sounds. On many nights I heard someone walking back and forth in the hall. There was also a sound of a tiniest of bells. I went to the hall to see who it was, but there was nobody there. Once I woke up in the middle of the night and saw a glowing hand hanging in the air and making strange signs and movements.

I told my grandmother about the invisible walking man and his little bell. She was very surprised to hear about it because she had heard the same jingling in the downstairs hallway of my childhood home many times. That was were my late uncle’s restless spirit reputedly had taken residence. His presence was not only felt by my grandmother but also by her cat. Whenever the cat wandered downstairs it was spooked by things not visible to the human eye.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: